maanantai 21. maaliskuuta 2016

Hääauton koristelu

Hääauto. Sellainen asia taas meidän budjetissamme, mistä pihistetään. Minä haaveilin alunperin vanhasta kuplavolkkarista, mutta mieheni ilmoitti, että ei käy. Niissä kun ei ole takaovia, niin hän epäili, miten pystyisin helmoimeni kömpimään autoon ja sieltä pois. Tämä siitä huolimatta, että vakuutin kykeneväni siihen jotenkin. 



Me olemme oikeastaan hääautosta keskustelleet aika vähän. Vanhoja autoja tosiaan pyörittelimme hieman, mutta niitä on vaikea löytää. Mietimme myös tuttavapiirimme autoja, mutta lopulta tulimme siihen tulokseen, että kruisailemme kirkolta juhlapaikalle omalla autollamme. 

Tästä taas seuraa sitten seuraava pähkäily. Miten koristelemma automme tyylikkäästi, edullisesti ja käytännöllisesti? Pinterestissä on aivan ihania kuvia, joissa autoon on kiinnitetty mm. ilmapalloja. Ihana idea, mutta ei siinä kyllä ole käytännöllisyyden häivääkään.


Epäilen myös, miten järkevää olisi laittaa kukkia auton konepellille tai sivupeileihin. Meidän juhlapaikalle on kirkosta noin kymmenen kilometrin matka ja en jaksa uskoa, että kukat pysyisivät loppuun asti menossa mukana. Lisäksi pitäisi huomioida, etteivät koristeet vahingossakaan ole kuljettajan näkökentässä. 

Kaiken kukkurakse pitää miettiä, että automme on shampanjan värinen, joten kovin vaaleat koristeet eivät tule näkymään mihinkään. Toisaalta en haluaisi mitään kovin värikästä. On tässä taas ihmisellä ongelmat.


Luulen, että tulemme pysymään melko "less is more" -linjalla. Ainakaan rusetit eivät tällä hetkellä innosta, mutta tunnetusti voin hyvinkin muuttaa vielä mieleni. Ehkä autoomme voisi tulla jotain pientä keulaan (kunhan vain keksin, mitä) ja takaikkunalle kyltti, viiri tai jokin. Sekä tietenkin tyhjät purkit roikkumaan perään! Itse olisin jopa jättänyt purkit pois, mutta mieheni tuntui haluavan ne. Tällä hetkellä vielä tuntuu, että aivoni lyövät aivan tyhjää näiden koristeiden kanssa, mutta eiköhän ajatus ehdi vielä kirkastua ennen hääpäivää!

Millaisia ajopelejä ja koristeita teille on tulossa?

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Todellisuus check

Blogi on ollut viimeaikoina hiljainen. Meillä on ollut perheessä surua ja sen sijaan, että mielenpäällä olisi ollut häävalmistelut, niin ollaankin puhuttu hautajaisista. Jotenkin niin konkreettinen muistutus siitä, että elämä on arvaamatonta. 

Koko viikko onkin mennyt jotenkin aikamoisen väsymyksen sumussa. Tämä ei ole niinkään minun suruani, mutta olen yrittänyt tukea läheisiäni jaksamaan surun keskellä. Välillä tuntuu, että väsymys on vetänyt minua niin ohueksi, että jostain kohdasta näkee pian läpi. Tiedän, että seuraavat pari viikkoa tulevat olemaan kiireisiä ja osittain myös raskaita.


Mietin myös, miten hyvä on, että olen tehnyt paljon häiden eteen jo etukäteen. Ainahan sitä voi suunnitella ja laatia listoja, mitä milloinkin tekee, mutta ei kaikkea voi suunnitella ja tapahtuu arvaamattomia asioita. Tällä hetkellä en edes muista, mitä minun maaliskuun to do -listalla on. Mutta veikkaan, että valtaosa siitä siirtyy jonnekin huhtikuulle, että ehdin asioita hoitamaan. 

Olen myös mieheni kanssa miettinyt, miten muistaisimme häissämme niitä, jotka varmasti olisivat halunneet olla juhlassa läsnä, mutta jotka nyt katselevat meitä pilvenreunalta. Meillä olisi ajatuksena koota kaikista vieraistamme kuvat ja ajattelimme, että laittaisimme myös pois nukkuneiden kuvat mukaan. Mitä ajattelette, meneekö se liian synkäksi tai mauttomaksi? Mietin, että kuvat voisivat olla myös mustavalkoisia näiden kohdalla. Mutta tätä ehtii vielä kypsytellä. Voi olla, että nämä ihmiset kulkevat mukana vain sydämissämme.


On tässä kuitenkin jotain saatu tehtyäkin! Kutsut ovat lähteneet ja ensimmäiset ilmoittautumisetkin kirjattu ylös. Me emme laittaneet mitään Save the Date -kortteja ja meille tulee valtaosa vieraista aivan eri puolilta Suomea, joten halusimme tiedottaa kaikkia ajoissa. Olisi ikävää, jos osallistuminen jäisi vain sen vuoksi, että on jo ehtinyt sopia muuta. Parhaillaanhan ihmiset alkavat tehdä kesälomasuunnitelmia. 

Ja tosiaan. Elämä jatkuu. Mekin menemme naimisiin alle viiden kuukauden kuluttua. Kunhan tässä ehdin, niin yritän bloggailla ajatuksiamme häiden juomapuolesta, sillä se on pian ajankohtaista. Lisäksi toivon, että postiluukku kolahtaisi ja toisi pari uutta hääjuttua tullessaan, joista sitten voisin naputella tekstiä!

Ihanaa alkavaa kevättalven viikkoa kaikille!

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Saippuakuplia

Minulle on ollut jo vuosia selvää, että jos joskus menen naimisiin, haluan astua kirkosta saippuakuplasateeseen. Minä olen  olen joskus harrastanut saippuakuplien puhaltamista, kun on liikaa vannetta kiristänyt päässä ja se oli todella rentouttavaa. Tämän vuoksi yhdistän saippuakuplat iloiseen ja rentoutuneeseen fiilikseen, jonka haluan värittävän myös meidän tärkeää päiväämme.

Onneksi miehelläni ei ollut mitään saippuakuplia vastaan.

Kun sitten viime kuussa huomasin Sinooperiin tulleen saippuakuplia, niin ostin niitä välittömästi melko monta pakettia. Onneksi vaihtoehtoja oli vain yhdenlaisia (tuolloin, nyt niitä ilmeisesti on enemmän), niin päätöksen tekeminen oli ihanan helppoa. Olin jo aiemmin katsonut vaihtoehtoja netistä ja tuntui, että niitä oli niin paljon, että pää meni pyörälle.


Meillä ei ole saippuakuplia aivan jokaiselle vieraalle, sillä epäilen, että muutamat miehet eivät ole niistä niin innoissaan. Ehkä tämä on sitten jotenkin typerää, mutta enemmin haluan saippuakuplia sen verran, että kaikki tulevat käyttöön, eikä osa jää käyttämättöminä yli. Ja vieraat voivat sitten vaikka puhallella kuplia lisää myöhemmin illalla huvikseen . Saatan vaikka itsekin puhallella kuplia. Saisikohan potrettikuvista hauskoja, jos muutamassa niistä puhaltelisimme saippuakuplia?

Tähän kohtaan jo huokaisen sille, montako kertaa yhdessä postauksessa voi sanoa "kupla". 


Noh, näillä ilmaville palluroille löysin kirppikseltä olemattomaan hintaan kultaisen korin, johon putelit voi laittaa. Joku morsiusneidoista voi sitten jakaa näitä juhlaväelle kirkon ulkopuolella. Tosin toivoin löytäväni vielä ainakin yhden korin lisää, että jako tapahtuisi nopeammin. MUTTA jos koreja on vähemmän kuin kolme ja morsiusneitoja on kolme, niin siitä voi tulla tappelu. Eli pitää ehkä vielä tähystellä jos jonkinlaisia koreja löytyisi edullisesti. Tai keksi jokin muu patenttiratkaisu (kori kaasolla, josta morsiusneidot voivat hakea useamman saippuakuplaputelin ja viedä vieraille).

Haaveissani laitan vielä jonkin tyllin tai jonkun tuohon korin pohjalle, että se olisi esteettisempi. Mutta katsotaan, mihin kaikkeen lopulta jaksan keskittää energiani. ;)

Tuleeko muille saippuakuplia? Vai jotain aivan muuta vihkimisen päätteeksi (tosin älkää kertoko liian hyviä ideoita tai pyörrän vielä päätökseni)?